Hetken Irmelistä tuntui kuin hyytelöltä, kun he menivät portin läpi. "No se ei todellakaan tuntunut mukavalta!" Irmeli huusi Stenolle. Hän sulki suunsa nopeasti, sillä hänen suustaan kumpusi aivan erilainen ääni kuin hänen omansa oli. "Jaaha. Tämän portin alue vääristää ääniä," Steno sanoi hänkin aivan erilaisella ääneellä, kuin mikä hänen oikea äänensä oli. "Yritetään löytää seuraava portti ennen kun se... se tulee" Steno vältti selvästi sanomasta mikä heitä oli jahdannut. Samalla hän potkaisi kiveä, joka lennähti muutaman metrin päähän. Kun kivi laskeutui, siitä lähtikin samanlainen ääni kuin superpallosta. "Auts! Tuo kävi korviin" Irmeli huudahti oudolla äänellään. Sitten hän jäi tuijottamaan kiveä. Se näytti jotenkin eläväiseltä ja energiseltä. Sitä on vaikea selittää, kuin tunne, että kivi olisi täynnä puhdasta energiaa. Irmeli huomasi heidän pysähtyneen, Stenokin tuijotti kiveä. Sitten hetkessä heidän edessä ei ollutkaan kiveä, vaan jonkinlaista usvaa. Uusi portti.
"Tämä tyttö alkaa kohta noitua, tämähän on aivan mielipuolista!" Irmeli katsahti Stenoon, ja jatkoi nähtyään tämän säikähtäneen ilmeen." Äh, kyllä sinä tiedät, 'mitä hittoa' ja niin edelleen... Et kai sinä nyt oikeasti luule, että minä osaisin taikoa..." Steno silmäili vielä hetken Irmeliä, ja naurashti sitten hermostuneesti oudolla äänellään. "Juupa juu... Eiköhän kuitenkin jatketa matkaa, ennen kuin tuo portti ehtii kadota..." Irmeli ja Steno astuivat portista ja Irmelistä tuntui jälleen hyytelöltä. "Tuo hyytelöolo ei todellakaan ole lemppareitani," Irmeli sanoi kun he olivat saaneet jalkansa tukevasti maahan. "Heh... Nyt minun oma naturelli ääneni kuulostaa hauskalta. Ehdin jo tottua siihen murmeliääneen, mikä minulla oli hetki sitten."
Hetken kuluttua he kävelivät melkein samanlaisissa maisemissa, kuin ennen "äänihuonetta". "En vieläkään tajua minne olemme matkalla" Irmeli totesi yrittäen kuulostaa huolettomalta. Tosiasiassa hän alkoi jälleen ärsyttää. "Matkalla? Hah! Me olemme jo kohta perillä!" Steno totesi kuulostaen hänkin huolettomalta. Mutta Irmeli huomasi tämän tuijottelevan ympärilleen. Ihan kuin mistä vain saattaisi hyökätä hirviö heidän kimppuunsa. Tämä sai Irmelin huolestumaan. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä he saattaisivat kohdata. Häneltä oli kuitenkin mennyt jo useamman kuin yhden kerran hermot yrittäessään saada Stenolta jonkinlaisia vastauksia, joten hän pysyi vaiti. Hän alkoi tuijottaa maahan miettiessään näitä kaikkia sekavuuksia, ja Steno huomasi sen. " Mit' on mielessäs, kultasein?" hän kysyi vähän laulahtavalla äänensävyllä ja turhankin tekopirteästi. Irmeli katsahti nopeasti Stenoon. Hänen poskensa alkoivat punoittaa. Steno huomasi lipsahduksensa ja korjasi änkyttäen:" Vanha kansanlaulu... kotipuolessa, tiedäthän.. eh..." Steno käänsi katseensa vaivaantuneena eteenpäin. Molemmat olivat pitkään hiljaa. "Steno... Saanko kysyä yhden asian niin, että saan siihen rehellisen ja suoran vastauksen?" Irmeli kysyi hiljaa katsoen edelleen kengännauhojaan. Steno näytti punnitsevan asiaa, sitten hän huokaisi: "No ehkäpä sitten yksi kysymys... Ei kysyvä tieltä eksy. Se ei kuitenkaan sovi ihan tähän tilanteeseen, sillä täällä on vain yksi tie ja sitä paitsi..." Steno näytti uppoutuvan ajatuksiinsa. Ehkä tahallaan. "Niin, saan siis kysyä?" Irmeli keskeytti. "No niin. Kysy pois." Steno näytti hieman oudolta. "Kuka sinä oikein olet", Irmeli kysyi, painottaen 'sinä' sanaa. Kysymys yllätti Stenon täysin. "Kukako minä olen?" Steno toisti häkeltyneeä. "Olenhan minä nimeni kertonut. Mitä muuta sinun muka pitäisi tietää?" Irmeli pysähtyi. "Sinä lupasit vastata kysymykseeni." Stenon olo muuttui silminnähden vaivaantuneeksi." Enpäs luvannut, sanoin vain että saat kysyä..." Steno pyyhkäisi otsaansa ja näytti miettivän ankarasti. Irmeli päätteli tämän olevan hyvä merkki ja päätti ottaa varmuuden vuoksi kovat otteet käyttöön. Hän lysähti maahan istumaan ja risti kiukkuisesti kätensä. Kun Steno kääntyi katsomaan kummissaan, hän sanoi:" Ja minähän en liiku tästä minnekään ennen kuin olet vastannut kysymykseeni!"
Steno näytti edelleen miettivän ankarasti: "Niin tuota... Mutta lupasin Hänelle, että Hän saisi kertoa... Emme kuitenkaan ole vielä perillä...", hän näytti puhuvan itsekseen. "Lupasit kenelle ja mitä?" Irmeli kiinnostui. "Äh, ei sen ole väliä", Steno kiirehti sanomaan. Irmeli katsoi Stenoa hallitun vihaisen näköisenä eikä liikkunut minnekään. Hän oli päättänyt istua niin kauan, kunnes Steno kertoisi missä mennään. "Ahaa, sinä ajattelit sitten jäädä siihen kököttämään! Ihan sama minulle! Jatkan matkaa! Jää Sinä vain tänne yksikseksi odottelemaan hirviötä! En kyllä suosittelisi.." Steno sanoin ärtyneenä ja lähti kävelemään. Ei hän oikeasti tarkoittanut mitä sanoi, mutta ajatteli sen olevan ainoa keino saada Irmeliin liikettä. "Murr.." Irmeli murisi vihaisena, mutta lähti kuitenkin seuraamaan Stenoa, sillä hänellä ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti