Tässä on nyt sitten se Irmelin tarina, jota meidän olis tarkotus jatkaa.
Oli sateinen, ruma päivä. Irmeli oli lähdössä torille. Hänen piti ostaa sieltä vihanneksia ja pölypusseja hänen imuriinsa. Hän oli ollut nimittäin imuroimassa olohuonettaan, kun oli vahingossa imaissut kissansa imuriin ja täyttänyt ainoan pölypussinsa. Kissa oli repäissyt pölypussin auki ja olohuone oli pölyttynyt uudelleen. Kun Irmeli tuli torille, hän huomasikin sen olevan autio. "Mitä kehveliä?" Irmeli vinkaisi. Sitten hän huomasi keskellä toria suuren taikaportin. Mutta hän ei tiennyt, mikä se oli. Irmeli lähti varovasti tuota portin näköistä esinettä kohti. Noin kolmen metrin päästä portilta Irmeli kuuli outoa muminaa, ja sitten portti jo imaisikin hänet sisäänsä.
Missä hän oikein olikaan?
Irmeli pyllähti johonkin pimeään ja tunkkaiseen paikkaan. Paikan valaistuessa hän huomasi olevansa hullujenhuoneessa torimyyjien kanssa. Huone oli aika pieni, ottaen huomioon ihmisten määrän. Irmeli alkoi haistella tarkemmin sitä tunkkaista hajua, ja tajusi sen lähtevän kaalikääryleistä, joita eräs torikauppias keitti. Hän huomasi myös kauppiaan, joka myi pölypusseja ja ilahtui, kunnes muisti tilanteen. Outoa oli, ettei kukaan myyjistä edes tajunnut olevansa tässä paikassa.
Kun Irmeli tarkemmin tutki seiniä, hän huomasi niiden esittävän tarkasti toria. Ihmiset jatkoivat puuhiaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Typerykset", Irmeli mutisi. Hän alkoi kierrellä tuota outoa paikkaa löytääkseen edes yhden täysjärkisen. Hän huomasikin nurkassa vanhan kurttuisen kerjäläisen. "Öhm... Tuota...", hän aloitti typerän kysymyksensä, eikä oikein tiennyt jatkaako sen loppuun asti. "Kaikki ei ole kohdallaan?" avusti kerjäläinen suupieltäänkään liikauttamatta. "Niin. Miksi muut eivät tiedosta sitä?" Irmeli kysyi. Kerjäläinen katsoi Irmeliä mietteissään ja sanoi: "Mitä sinä luulet?" Irmeliä alkoi ärsyttää. "Koska he ovat hulipupsittien vallassa", hän letkautti. "Mit..?Huli..? Ei, ei, ei. Ihan oikeasti. Mistä sinä luulet olevan kyse?" kerjäläinen sanoi katsoessaan erästä taskunaurismyyjää. Irmeli tuijotti tyypertyneenä kerjäläisen katsomaa myyjää. Ei hän nähnyt tässä mitään erikoista. Tai no, nyt kun hän oikein tutki tätä tyyppiä, hän huomasi tämän olevan yhtä selväjärkinen kuin hän itsekin. Myyjä vain esitti tietämätöntä. "Vetävätkö ne minua höplästä?" Irmeli ihmetteli. Kerjäläinen pudisti päätään. "He eivät tajua ajan tärkeyttä..." "Ai, että... Jaa!" Irmeli luuli ymmärtävänsä ainakin jotain. "Siis... He..." Irmeli ei osannut muotoilla ajatustaan sanoiksi. He eivät siis arvosta aikaa? Irmelin pää alkoi olla pyörällä. "Kenen aikaansaannosta tämä hulluus on?" "Sitä en vielä osaa sanoa. Se selvinnee pian." Huoneen toiselta reunalta alkoi kuulua hälinää. Huone pimeni yhtäkkiä. Valot välkkyivät mystisesti. "Mitä ihm..?" Irmeli ehti vain tokaista kunnes-
"Kriiik!" kuului lattiasta, kun se alkoi halkeilla. Palasten väleistä näkyi punaista hehkua ja sieltä tuprusi solkenaan savua. "Apua! Mitä tapahtuu?" Irmeli huusi tarkoittaen kysymyksensä kerjäläiselle. Irmeli ei kuullut vastausta, sillä kerjäläistä ei enää näkynyt missään. Kun Irmeli kääntyi takaisin halkeamaa päin, hän huomasi kauhukseen, että halkeamasta nousi jokin suuri olento. Muitakaan torilaisia ei näkynyt enää. Irmeli oli kauhuissaan. Irmeli näki olennosta vain silmät, jotka tihkuivat vihaa. Kauhea olento kohosi kohoamistaan, kunnes sen silmät kiiluivat 20 jalan korkeudessa. Sillä oli selvästi pahat mielessä. Irmeli rukoili ja toivoi, ettei koskaan olisi imaissutkaan kissaansa imuriin. Irmeli kuuli, kuinka hirviön maha kurahti ilkeästi. Se lähestyi häntä. Irmeli lähti juoksemaan karkuun, mutta pakopaikkaa ei ollut. Sitten hänen jalkansa sotkeutuivat mopin naruihin ja hän mätkähti maahan. Moppi tunkeutui lähemmäs hänen naamaansa ja kiemurteli ympäriinsä. Miten hän tästä selviäisi? Moppi pysähtyi hetkeksi ja sen alta hyppäsi kääpiö. "Habba hibba habalubba!" se huusi vihaisesti. Se yritti selvästi kertoa jotain, mutta Irmeli ei tajunnut sen viestiä. Kääpiö viittoi vimmatusti erääseen halkeamaan: "Höbbä luppa, hubba bubba!" Kun Irmelin kasvoilta selvästi näki, ettei hän ymmärtänyt, kääpiö tokaisi: "Mikä tarkoittaa, että neiti on hyvä ja seuraa minua." Kääpiö lähti kävelemään. Irmeli katsoi sitän hölmistyneenä. Sitten lohikäärme muistutti olemassa olostaan karjaisemalla. Irmeli lähti kiireesti kääpiön perään. Kääpiö loikki ketterästi ja ei niin ketterästi halkeaman reunalle ja hyppäsi sinne. Irmeliä pelotti. Hän vilkaisi hirviötä, ja huomatessaan sen aikovan syödä hänet, Irmeli tarttui hameen helmaansa ja loikkasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti